
Kolmen kortin pasianssi on klassisen pasianssin eli Klondike-pasianssin muunnelma, jossa pakasta nostetaan kolme korttia kerrallaan ja vain ylimpään korttiin pääsee käsiksi. Peli tunnetaan kansainvälisesti nimellä 3 Card Solitaire tai Klondike (turn three), ja sitä pelataan tavallisella 52 kortin pakalla joko oikeilla korteilla tai tietokoneella. Yleisnimitys yksin pelattaville korttipeleille on pasianssi, ja tämä artikkeli selittää, miten kolmen kortin versio toimii, miten se eroaa helpommasta yhden kortin pasianssista ja mitä kannattaa tietää, jos pelaa pasianssia nettikasinolla.
Pikafaktat
| Pelin tyyppi | Yksin pelattava korttipeli (pasianssi) |
| Kansainvälinen nimi | 3 Card Solitaire / Klondike (turn three) |
| Korttipakka | 52 korttia, ei jokereita |
| Pelialue | 7 saraketta, pakka ja 4 perustuspinoa |
| Nostotapa | 3 korttia kerrallaan, vain ylin pelattavissa |
| Tavoite | Kaikki kortit maittain ässästä kuninkaaseen |
| Taito vai tuuri | Pääosin tuuria, hieman taitoa |
| Arvioitu voittoprosentti | Noin 15–20 % (tietokoneratkaisija) |
Kolmen kortin pasianssi on yhden pelaajan korttipeli, jonka tavoitteena on järjestää koko pakka maittain nousevaan järjestykseen ässästä kuninkaaseen. Se on sama peli kuin tutuin pasianssi, jota kutsutaan englanniksi nimellä Klondike – ainoa ero on tapa, jolla kortteja nostetaan pakasta. Tavallisessa versiossa nostetaan yksi kortti kerrallaan, kolmen kortin versiossa kolme.
Peli on pohjimmiltaan onnenpeli. Lopputulos riippuu pitkälti siitä, miten kortit sattuvat jakautumaan, mutta pelaaja voi parantaa mahdollisuuksiaan huomaamalla parhaat siirrot ja pitämällä piilossa olevia kortteja silmällä. Toisin kuin esimerkiksi shakki, josta kerrotaan lisää shakki.io-sivustolla, pasianssi ei vaadi vastustajan lukemista eikä syvää strategista suunnittelua, joten sen oppii muutamassa minuutissa.
Nimi tulee suoraan nostotavasta: pakasta käännetään kolme korttia kerrallaan, ja näistä kolmesta vain päällimmäinen on pelattavissa. Kaksi muuta jäävät sen alle piiloon, kunnes päällimmäinen kortti käytetään tai pakka kierretään uudelleen. Juuri tämä tekee versiosta vaikeamman kuin yhden kortin pasianssista, jossa jokainen pakan kortti on vuorollaan heti käytettävissä.
Pasianssia on pelattu Euroopassa ainakin 1700-luvun lopulta lähtien, ja sanat solitaire ja patience ovat ranskalaista perua. Nimen Klondike alkuperä on epäselvä; sitä on arveltu liitetyn Klondiken kultaryntäykseen, mutta varmaa tietoa ei ole. Mielenkiintoista on, että alun perin juuri kolmen kortin versio tunnettiin nimellä Canfield, kun taas helpompi yhden kortin peli vakiintui Klondike-nimen alle 1900-luvun alussa.
Kolmen kortin pasianssin säännöt noudattavat tavallisen pasianssin perussääntöjä. Peli pelataan yhdellä 52 kortin pakalla ilman jokereita, ja tavoitteena on siirtää kaikki kortit neljään perustuspinoon maittain järjestyksessä ässästä (pienin) kuninkaaseen (suurin).
Pelialue koostuu kolmesta osasta. Pelin aloitus on helpompi hahmottaa, kun tuntee nämä alueet:
Kortteja siirrellään sarakkeiden välillä laskevassa järjestyksessä ja väriä vaihdellen. Käytännössä kortin alle asetetaan aina yhtä suurempi, vastakkaista väriä oleva kortti. Esimerkiksi punaisen herttaseiskan voi siirtää mustan patakahdeksikon päälle, mutta punaisen herttakahdeksikon päälle siirto ei onnistu, koska värit ovat samat. Tyhjään sarakkeeseen saa siirtää ainoastaan kuninkaan tai kuninkaalla alkavan korttirivin.
Kun kortti paljastuu sarakkeen pohjalta, se käännetään kuvapuoli ylöspäin ja tulee mukaan peliin. Kun kortti sopii perustuspinoon, sen voi siirtää sinne – mutta kannattaa harkita, sillä joskus kortti on hyödyllisempi pelikentällä muiden korttien tukena.
Kun pelikentän siirrot loppuvat, pakasta nostetaan kolme korttia kerrallaan nostopinoon. Vain päällimmäistä korttia voi pelata; jos se siirtyy pois, seuraava kortti paljastuu. Kun pakka tyhjenee, nostopino käännetään takaisin pakaksi ja kierros alkaa alusta. Sääntöversiot vaihtelevat sen suhteen, kuinka monta kertaa pakan saa kiertää: osa versioista sallii rajattoman määrän kierroksia, osa rajoittaa niitä, mikä tekee pelistä selvästi vaikeamman.
Suurin ero näiden kahden version välillä on vaikeus. Yhden kortin pasianssissa jokainen pakan kortti tulee vuorollaan käyttöön, joten pelaaja näkee ja voi hyödyntää kaikkia kortteja. Kolmen kortin versiossa osa korteista jää nostopinon alle tavoittamattomiin, jolloin pelaajan on suunniteltava tarkemmin ja joskus tyydyttävä odottamaan oikeaa korttia. Alla oleva vertailu kokoaa tärkeimmät erot.
Vertailu
| Ominaisuus | Yhden kortin pasianssi | Kolmen kortin pasianssi |
|---|---|---|
| Nostotapa | 1 kortti kerrallaan | 3 korttia kerrallaan |
| Korttien saatavuus | Kaikki kortit tulevat vuorollaan käyttöön | Osa korteista jää nostopinon alle piiloon |
| Vaikeustaso | Helpompi | Vaikeampi |
| Voittoprosentti (ratkaisija) | Noin 50 % | Noin 15–20 % |
| Sopii | Aloittelijalle | Kokeneemmalle pelaajalle |
| Säännöt muuten | Samat: laskeva järjestys väriä vaihdellen, perustuspinot ässästä kuninkaaseen | |
Kolmen kortin pasianssi voitetaan selvästi harvemmin kuin yhden kortin versio. Tietokoneratkaisijoilla tehdyissä tutkimuksissa hyväkin algoritmi voittaa kolmen kortin version vain noin 15–20 prosentissa jaoista, kun yhden kortin versiossa voittoprosentti nousee noin 50 prosenttiin. Erot johtuvat juuri nostotavasta: kun kortteja nostetaan kolmen ryhmissä, kaikkia kortteja ei saa heti käyttöön.
Kun tutkijat ovat selvittäneet, kuinka moni jako on teoriassa voitettavissa täydellisellä tiedolla – eli tilanteessa, jossa kaikki piilossa olevat kortit olisivat näkyvissä – osuus nousee noin 82 prosenttiin. Tavallinen pelaaja ei kuitenkaan näe piilokortteja, joten käytännön voittoprosentti jää tätä selvästi matalammaksi. Käytännössä tämä tarkoittaa, että tappiot ovat kolmen kortin pasianssissa normaaleja eivätkä merkki huonosta pelaamisesta.
Vaikka pasianssi on paljolti tuuripeli, muutamat tavalliset virheet heikentävät voittomahdollisuuksia tarpeettomasti. Seuraavat kohdat kannattaa pitää mielessä:
Kolmen kortin pasianssi on ennen kaikkea ilmainen yksinpeli, jota pelataan sovelluksissa ja selaimessa ilman rahapanoksia. Varsinaisena rahapelinä pasianssi on nettikasinoilla harvinainen: yleisimmät rahaa vastaan pelattavat pasianssit ovat taitopohjaisia kilpailu- ja sovelluspelejä, joissa pelaajat kisaavat toisiaan vastaan, eivät perinteisiä kasinopelejä kolikkopelien tai pöytäpelien tapaan. Tällaisten pelien saatavuus vaihtelee maittain ja palveluittain.
Suomessa rahapelaamista säätelee tällä hetkellä Veikkauksen yksinoikeus, eikä kolmen kortin pasianssia ole tarjolla sen valikoimassa rahapelinä. Suomi on kuitenkin siirtymässä lisenssijärjestelmään vuonna 2027, jolloin myös muut yhtiöt voivat hakea lupaa tarjota nettikasino- ja vedonlyöntipelejä suomalaisille. Jos haluat pelata pasianssia pelkkänä ajanvietteenä, löydät verkosta runsaasti laadukkaita ja täysin ilmaisia pelejä netissä, joihin ei liity rahapanoksia lainkaan.
Kolmen kortin pasianssi sopii pelaajalle, joka nauttii rauhallisesta, yksin pelattavasta korttipelistä ja kaipaa hieman lisää haastetta yhden kortin versioon verrattuna. Säännöt oppii nopeasti, joten peli on helppo aloittaa, mutta kolmen kortin nosto tuo mukanaan vaikeustasoa, joka pitää kokeneenkin pelaajan mielenkiinnon yllä. Jos pidät korttipeleistä yleisemmin, kannattaa tutustua myös muihin korttipelien sääntöihin sekä nettikasinoiden laajempaan casinopelien valikoimaan.
Pasianssi on itsessään viaton ajanviete, mutta jos pelaat rahapelejä nettikasinolla, pidä mielessä muutama perusasia. Rahapelaaminen on sallittua vain täysi-ikäisille eli 18 vuotta täyttäneille. Rahapelit ovat onnenpelejä, joissa talolla on aina matemaattinen etu – mikään tekniikka, demopeli tai pelivinkki ei muuta voittomahdollisuuksia pelaajan eduksi. Pelaa vain rahalla, jonka sinulla on varaa menettää, äläkä yritä kuroa tappioita umpeen pelaamalla lisää.
Jos rahapelaaminen tuntuu huolestuttavalta omalla tai läheisen kohdalla, apua saa maksutta. Peluuri tarjoaa Suomessa maksutonta ja nimetöntä neuvontaa numerossa 0800 100 101 (arkisin klo 12–18) sekä chatissa ja verkossa. Lisätietoa rahapelihaitoista antaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) ja kuluttajan oikeuksista Kilpailu- ja kuluttajavirasto. Voit lukea aiheesta lisää myös sivustomme vastuullisen pelaamisen oppaasta.
Lähteet
Se on klassisen Klondike-pasianssin muunnelma, jossa pakasta nostetaan kolme korttia kerrallaan ja vain ylin niistä on pelattavissa. Tavoitteena on järjestää koko pakka maittain ässästä kuninkaaseen neljään perustuspinoon.
Ero on nostotavassa. Tavallisessa yhden kortin pasianssissa nostetaan yksi kortti kerrallaan, jolloin kaikki kortit tulevat vuorollaan käyttöön. Kolmen kortin versiossa kortit nostetaan kolmen ryhmissä, mikä tekee pelistä selvästi vaikeamman.
Kolmen kortin pasianssi voitetaan harvemmin kuin yhden kortin versio. Hyvälläkin pelillä voittoprosentti jää tyypillisesti noin 15–20 prosenttiin, kun yhden kortin versiossa päästään noin puoleen peleistä.
Kyllä. Peliä voi pelata ilmaiseksi oikeilla korteilla tai lukuisissa selain- ja sovelluspeleissä ilman rahapanoksia. Ilmainen pelaaminen on hyvä tapa opetella säännöt.
Perinteisenä rahapelinä pasianssi on nettikasinoilla harvinainen, eikä sitä ole Veikkauksen valikoimassa. Suomen rahapelimarkkina avautuu lisenssijärjestelmälle vuonna 2027, mikä voi tuoda tulevaisuudessa lisää pelivaihtoehtoja.